Ajattelin ruveta pitämään koti- ja työpäiväkirjaa näin blogin välityksellä. Ehkä näin saan purettua iloni, murheni ja kiukkuni...
Tänään aamu alkoikin aika mukavasti kun kelloja siirrettiin. Sain jopa nukkua yhdeksään. (Jos kelloja ei olisi siirretty.) Pikkuinen poikani oli kavunnut viereen ja silitteli poskeani ja pusutteli. Vähänkö liikkis.
Eikun lastenohjelmat päälle ja uutisten lukuun netistä. siinähän se aamu vierähti.
Jossain vaiheessa iski aivan hirveä siivousvimma. Lapsille joutui vähän korottamaan ääntä kun ei meinannut lelut siirtyä omiin lelulaatikoihin. Uhkailu ja kiristys auttoivat myös tässä asiassa. Miehelleni joutui vähän vinoilemaan (kauniisti sanottuna) imuroinnista. Hän oli jo luvannut edellispäivänä imuroida sillä aikaa kun käyn kaupassa. Arvata saattoi, että herra istui sohvalla, pleikkarin ohjain kädessä, imurin vielä ollessa kaapissa.
Mutta nyt on puhdas koti. Ainakin hetken.
Ruokakin on tehty ja syöty. Odotellaan saunan lämpeämistä ja sitten pesulle. Lapsukaiset nukkumaan ja sitten alkaa äitin oma aika. Ehkä joutuu katsomaan netistä sarjaa nimeltä
Walking dead, zombie elokuva. Karmasevan todellinen.
Nyt tämä mamma menee hetkeksi katsomaan lastenohjelmia lasten kanssa ja nauttimaan sunnuntain olotilasta. Huomenna onkin työpäivä siitä sitten huomenna lisää.
